Tapaus Gaala

”Miten niissä Oskar-kaaloissa kun ne amerikkalaiset on jotenkin niin VILPITTÖMIÄ?

Että niistä oikein uskoo kun ne kiittää äitiänsä ja isäänsä ja ovat niin tunteellisia ja niin VILPITTÖMIÄ, että onkohan ne oikein tosissaan, kun NÄYTTÄÄ että ne TARKOITTAVAT. Kuinka ne voi olla niin VILPITTÖMIÄ.

Puhelin soi.

ISOISÄ huutaa: HILJAA!”

TAPAUS GAALA on lapsuusmuistojen, yhteisen historian ja kollektiivisen mielen näyttämöllinen karuselli, joka hurjia näyttämöllisiä rinnastuksia tehden johdattaa katsojaa mielensisäisten kerrostumien läpi.

Kymmenen näyttelijän lisäksi Tapaus Gaalan näyttämökarusellissa pyörivät heistä tehdyt, ihmisen kokoiset näköisnuket. Esineet elävät, haitari soi – tai Narvan marssi, sillä Paappa on kuollut…

Mielen karuselli pyörii ja poraa sinne, missä lapsuuden elävimmät kokemukset uinuvat. Esitys kaivaa mielen kätköjen pimeydet esiin ja johdattaa ne parrasvaloihin juhlagaalaan.

”Tapaus Gaala on kuin värikäs kaleidoskooppi, joka pyörittää esiin muistojen kätköistä hätkähdyttäviä näkyjä. Esitys on hyvin kokemuksellinen – sitä on vaikea sanallistaa. Itse nautin suunnattomasti siitä mielikuvituksen voimasta, jota Sippola vyöryttää esiin. Hän osaa synnyttää katsojassa kosketuspintaa, joka on pintaa syvemmällä, jossain alitajunnassa. Minussa katsojana hilpeys ja nauru, myötätunto ja surumielisyys vaihtelivat. Välillä tuntui, kuin olisin ollut fellinimäisessä sirkuksessa, välillä kuin unieni sokkeloissa.” – Martti Mäkelä

Lue arvostelu: Martti Mäkelä skenet.fi 16.10.2014

Näyttelijät: Jaakko Kiljunen, Paula Koivunen, Kaisa-Liisa Logrén, Timo Ruuskanen, Niina Tamminiemi, Kaisa Niemi, Yuko Takeda, Idalotta Backman, Henna Kaikula ja Pilvi Hämäläinen
Konsepti, teksti ja ohjaus: Miira Sippola
Dramaturgi: Titta Halinen
Lavastus, esineiden valmistus, pukusuunnittelu: Lukasz Trzcinski
Äänisuunnittelu: Joonas Outakoski
Valosuunnittelu: Ville Mäkelä
Tuottaja: Elina Raitis, Myllyteatteri

Martti Mäkelä skenet.fi 16.10.2014 :

Myllyteatterin juhlateos on kiinnostava ja koskettava sukupolvien kaleidoskooppi.

Eipä taida Suomesta löytyä toista naista, joka tuosta vaan ohjaa Danten Jumalaisen näytelmän tai pistää pystyyn Rautatientorille tragediafestivaalin telttoineen kaikkineen. Sellainen on Miira Sippola, Myllyteatterin kunnianhimoinen ja taitava perustaja ja ohjaaja. Nyt juhlitaan 10-vuotista Myllyteatteria. Kokoteatterissa nähtävä Tapaus Gaala on huikea visuaalinen ja surrealistinen aikamatka ja sukukronikka.

Surrealistinen maisema

Puolalaisen Lukasz Trzcinskin lavastus avautuu hämmentävänä ja jännittävänä. Teatteritilaan lattiaan on merkitty ympyrä, jonka laidoilla on numeroita. Sivussa olevalla penkillä on joukko luonnollisen kokoisia ihmisnukkeja, jotka kaikki on valmistettu juuri tähän esitykseen.

Etualalla sotilaspukuinen nukke on kumartunut kirjoitus- ja laskukoneen ylle haitari sylissään. Sivummalla on aito puistokaruselli, sellaisessa minäkin olen lapsena pyörinyt.

Kronikka hahmottuu

Esitys alkaa vähitellen hahmojen esittelyllä. He muodostavat suvun. Osa henkilöistä on jo edesmenneitä. Tutustumme muun muassa positiiviseen ja uskossaan vahvaan Saini-tätiin (Niina Tamminiemi), kookkaaseen ja jykevään paappaan (Timo Ruuskanen), työteliääseen isoisään (Jaakko Kiljunen), herkkään ja kauneudesta pitävään äitiin (Kaisa-Liisa Logrén) sekä keskenään varsin erilaisiin sisaruksiin (Kaisa Niemi ja Paula Koivunen). Alussa tunnelma on hilpeä, kun asetutaan sukuvalokuvaan.

Sippola on ohjannut itsensäkin mukaan esitykseen. Hän tarkkailee tapahtumia karusellista mietteliäänä, välillä innostuen, kun haitaritango alkaa ryskätä.

Rakenne alkaa avautua espanjalaisen mystikon, Avilan Teresan ajatusten kautta. Häntä esittää Pilvi Hämäläinen. Teresan mukaan elämämme hahmottuu ”seitsemän eri huoneen” kautta, ympyrän muotoisessa tilassa. Ja niin sukupolvien karuselli alkaa hiljalleen pyöriä aina muistojen huoneen ja sodankin huoneen kautta aina kirkkauden huoneeseen saakka.

Unenomaisia kuvia

Välillä toiminta on hilpeää ja toimeliasta. Työntekoa kuvaavassa kohtauksessa Kiljunen esittää mainiosti kaikkeen taipuvaa kangastehtailijaa. Taitava Yuko Takeda tekee hienon roolin DDR:stä tuleena koneasentajana, joka antaa käskyjään japaniksi.

Välillä toiminta on unenomaista ja surrealistista: komea Ruuskanen astelee ympyrää kaviomaisissa korkosaappaissa ja hevosnaamiossa pärskyen, vetäen perässään milloin mitäkin muistoa.

Huumoria on saatu mukaan esimerkiksi kohtaukseen, jossa sukupäivällisillä isoäiti, Idalotta Backman, ylistää hauskasti margariinia. Liikekielestä mainittakoon Paula Koivusen energinen ja omaperäinen tanssi, kuin itse elämän tanssi. Arvoituksellinen räsynukke, eli tuntematon sotilas, Henna Kaikula, on omassa liikekielessään hyvin kiinnostava. Huimaa on myös tajuta, että jokaista näyttelijää vastaa oma nukke. Idea pistää alitajunnan liikkeelle: mitä meistä lopulta jää…

Kokemuksellista teatteria

Tapaus Gaala on kuin värikäs kaleidoskooppi, joka pyörittää esiin muistojen kätköistä hätkähdyttäviä näkyjä. Esitys on hyvin kokemuksellinen – sitä on vaikea sanallistaa. Itse nautin suunnattomasti siitä mielikuvituksen voimasta, jota Sippola vyöryttää esiin. Hän osaa synnyttää katsojassa kosketuspintaa, joka on pintaa syvemmällä, jossain alitajunnassa. Minussa katsojana hilpeys ja nauru, myötätunto ja surumielisyys vaihtelivat. Välillä tuntui, kuin olisin ollut fellinimäisessä sirkuksessa, välillä kuin unieni sokkeloissa.

Vaikuttava ja erittäin kunnianhimoinen esitys, jolle toivon mitä parhainta menestystä!