Spektaakkelit

Eikö meissä jokin kaipaa ohittamattomuutta: jokin meissä resonoi kuohuvan vesiputouksen, valtameren ja tähtitaivaan äärettömyyden äärellä.

Muistuma omasta äärettömyydestämme.

Aistit turruttava spektaakkeli luo ohittamattoman kokemuksen desibelien voimalla. Nupit pannaan kaakkoon, isketään valoja kattoon ja väännetään tehot täysille.

Jos spektaakkeli luodaan näyttelijän intensiteetillä ja äänellä, joka kantaa kauas – niin kuin amfiteatterissa aikanaan – sen taajuus resonoi katsojan kehossa.

Tätä tavoittelin luodessani näitä spektaakkeleita. 

Ja sitä, että seisomme aina menneiden aikojen hartioilla ja ihmisen on syytä muistaa mistä tulemme. 

JOSKUS PIENI EI RIITÄ JA TARVITAAN näyttämö keskelle kaupunkia. Suurkirkolle. Suomen Pankille. Eduskuntatalolle. Tai odottamattomaan paikkaan hylätylle marmorilouhokselle.